De Schengen-alue on alueella Eurooppa jossa 27 maata on poistanut sisärajansa mahdollistaakseen ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden. Tämä käsite, josta on tullut Euroopan yhdentymisen symboli, on kehittynyt huomattavasti sen perustamisesta vuonna 1985. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin Schengen-alueen historiaa, alkuperää, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
De 27 Schengen-maat jotka ovat osa Schengen-alue ovat: Belgia, Hollanti, Luxemburg, Saksa, Ranska, Espanja, Portugali, Italia, Itävalta, Kreikka, Tanska, Ruotsi, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Slovenia, Unkari, Malta, Islanti, Norja, Sveitsi, Liechtenstein ja Kroatia.
Schengenin tarkoitus ja edut
Miljoonat ihmiset ylittävät EU:n sisärajan päivittäin. Vapaa liikkuvuus tarjoaa erilaisia oikeuksia eri ihmisryhmille turisteista perheisiin.
Kaikki EU-kansalaiset voivat, joilla on voimassa oleva passi tai henkilökortti oleskelua varten toisessa EU-maassa turistina enintään kolme kuukautta. Lisäksi heillä on oikeus asua toisessa EU-maassa työn vuoksi ja saada samat kohtelut kuin kyseisen maan kansalaisilla.
Yrittäjät hyötyvät sijoittautumisvapaudesta, mikä helpottaa yritysten perustamista ja laajentamista muihin EU-maihin. Opiskelijoilla on oikeus opiskella missä tahansa EU-maassa, mikä antaa heille pääsyn monenlaisiin oppilaitoksiin ja opiskelumahdollisuuksiin.
EU:n sisärajojen sulkeminen aiheuttaisi huomattavia kustannuksia ja vaikeuttaisi 1,7 miljoonan ihmisen rajat ylittävää työmatkaa. Avointen sisärajojen ylläpitäminen on siksi erittäin tärkeää EU:n arjen ja taloudellisen yhteistyön tukemiseksi.
Schengen-alueen historia ja alkuperä
Schengen-alue on nimetty luxemburgilaisen Schengen-kylän mukaan, jossa Schengen-sopimuksen allekirjoittivat 14 viisi silloisesta Euroopan talousyhteisön (ETY) kymmenestä jäsenvaltiosta: Belgia, Saksa, Ranska, Luxemburg ja Alankomaat. Sopimuksen, joka tuli voimaan 1985. maaliskuuta 26, tavoitteena oli poistaa sisärajat allekirjoittajamaiden välillä ja luoda yhteinen ulkorajapolitiikka. Tämä edistäisi ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja edistäisi talouskasvua ja yhdentymistä.
Schengen-alue on sen perustamisesta lähtien laajentunut tasaisesti, ja uusia jäseniä on tullut molemmista Euroopan unioni (EU) ja sen ulkopuolella. Vuonna 1997 Schengenin sopimus sisällytettiin EU:n lainsäädäntöön Amsterdamin sopimuksella. Osallistujamaiden määrä kasvoi tasaisesti, ja tällä hetkellä alueelle kuuluu 27 maata, mukaan lukien eräät EU:n ulkopuoliset maat, kuten Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein.
Esittää
Schengen-alueella on se matkustaminen Euroopassa helpotti ja edisti merkittävästi talouskasvua ja yhteistyötä. Rajavalvonnan poistaminen on lisännyt ihmisten, tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta ja edistänyt matkailua. Lisäksi Schengen-politiikka on johtanut tiiviimpään yhteistyöhön poliisi-, oikeus- ja maahanmuuttoalalla.
Silti Schengen-alue on kohdannut myös haasteita, kuten vuoden 2015 muuttoliikekriisin ja sen jälkiseuraukset. Jotkut maat ovat väliaikaisesti ottaneet rajatarkastukset uudelleen käyttöön pakolaisten ja siirtolaisten tulvan hallitsemiseksi. Lisäksi Covid-19-pandemia on johtanut väliaikaisiin vapaan liikkuvuuden rajoituksiin Schengen-alueella, ja monet maat ovat sulkeneet rajansa rajoittaakseen viruksen leviämistä.
Schengen-alueen tulevaisuus
Schengen-alueen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka osallistujamaat vastaavat muuttoliikkeen, turvallisuuden ja yhteistyön haasteisiin. Tässä on joitain keskeisiä näkökohtia, jotka voivat muokata Schengen-alueen tulevaisuutta:
- Muuttoliikepolitiikka: Tasapainoisen ja kestävän ratkaisun löytäminen muuttoliike- ja turvapaikkahaasteisiin on edelleen Schengen-maiden prioriteetti. EU tarkistaa maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmäänsä varmistaakseen, että se on tehokas ja oikeudenmukainen kaikille osapuolille. Parempi yhteistyö ja vastuunjako Schengen-maiden välillä voi vähentää painetta ulkorajoilla ja edistää vakaampaa maahanmuuttopolitiikkaa.
- Turvallisuus ja rajavalvonta: Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvava uhka edellyttää Schengen-maiden tiiviimpää yhteistyötä turvallisuuden ja rajavalvonnan alalla. Tiedonvaihdon parantaminen, poliisi- ja oikeusviranomaisten yhteistyön vahvistaminen sekä rajavalvontajärjestelmien nykyaikaistaminen ovat joitakin toimenpiteitä, jotka voivat auttaa varmistamaan Schengen-alueen turvallisuuden.
- Schengen-alueen laajentaminen: Vaikka Schengen-alue käsittää tällä hetkellä 27 maata, EU:n jäsenmaita odottaa vielä muutama, kuten Bulgaria ja Romania. Näiden maiden sisällyttäminen Schengen-alueeseen edistäisi entisestään Euroopan yhdentymistä ja laajentaisi ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta.
- Tekninen innovaatio: Digitaalisella aikakaudella Schengen-alueen on hyödynnettävä teknologian tarjoamia mahdollisuuksia tehdäkseen rajavalvonnasta tehokkaampaa ja turvallisempaa. Kehittyneiden teknologioiden, kuten biometrisen tunnistamisen ja älykkäiden rajajärjestelmien, käyttö voi auttaa tasapainottamaan turvallisuuden tarvetta ja varmistamaan ihmisten vapaan liikkuvuuden.
Rikollisten, terroristien tai muiden riskin aiheuttajien havaitsemiseksi matkustajat, jotka eivät tavallisesti käytä viisumia, tarkastetaan ennen EU:hun saapumista. Tämä tehdään käyttämällä sitä Euroopan matkailutieto- ja lupajärjestelmä (Etias). Nämä tarkastukset voisivat alkaa jo vuonna 2023.
Lisäksi Euroopan parlamentin jäsenet ovat hyväksyneet suunnitelmat tarjota Euroopan raja- ja merivartiovirastolle 2027 10.000 rajavartijan pysyvä joukko vuoteen XNUMX mennessä Euroopan turvallisuuden parantamiseksi.
Päätelmä
Schengen-alueella on vuosien saatossa ollut suuri vaikutus eurooppalaiseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen. Vaikka haasteita, kuten muuttoliike, turvallisuus ja osallistuvien maiden yhteistyön varmistaminen, on edelleen, Schengen-alue todennäköisesti kehittyy ja mukautuu muuttuviin olosuhteisiin. Näihin haasteisiin vastaaminen antaa Schengen-alueelle mahdollisuuden säilyttää ja vahvistaa rooliaan Euroopan yhdentymisen ja edistyksen symbolina.
Aiheeseen liittyvät julkaisut:
